Nyt kun ensimmäisen artikkelin julkaiseminen alkaa viimein olla lähellä, on ehkä paikallaan hieman alustaa sitä – ja siinä sivussa koko meneillään olevaa väitöstutkimustani. Miksi lähdin tutkimaan tiloja, mihin pyrin tutkimuksellani ja mitä on tähän mennessä selvinnyt?
Tulevan artikkelin ja väikkärin juuret johtavat niinkin pitkälle kuin 1970- ja -80-luvulle. Et nimittäin ehkä tiedä, mutta minusta piti isona tulla arkkitehti. Piirsin jo lapsena pohjapiirroksia, sijoittelin niihin kalusteita liki mittakaavassaan ja hahmotin vaivattomasti ulkomuististakin tilojen muotoja ja kulkuja. Valitettavasti lukion opinto-ohjaaja oli kuitenkin eri mieltä tulevaisuuden suunnitelmistani. Onneksi hän ei ollut täysin hakoteillä, sillä myös ns. strateginen ajattelu on minulle luontaista. Arkkitehtuuri siis jäi, menin Kauppakorkeaan lukemaan strategista johtamista, ja opintojen myötä jatkoin alan töihin sen monissa eri muodoissa ja monenlaisissa organisaatioissa. Toki tilasuunnittelu nosti uudelleen päätään parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta se onkin sitten toinen juttu.
Pitkän strategiaurani aikana olen päätynyt siihen, että strategiaprosesseissa yksi olennaisimpia kysymyksiä on, mitä suunnitelmien toteuttaminen onnistuneesti edellyttää. Ilman hyviä, tarkkaan punnittuja vastauksia matka tulevaan jää helposti vajaaksi tai organisaation resursseja ei ainakaan käytetä optimaalisesti tavoitteeseen pääsemiseksi. Strategiaprosesseissa panostetaankin yleensä paljon aikaa ja vaivaa tavoitteiden tunnistamiseen ja jalkauttamiseen (allokoimiseen), eli sen määrittelemiseen, miten organisaation eri osat ja toimijat osallistuvat tulevaisuuden rakentamiseen. Näin riippumatta siitä, mitä strategian operationalisoinnin menettelyä käytetään.
Strategiatyö on mielestäni kuitenkin huomattavasti kokonaisvaltaisempaa työskentelyä. Se on johtamista, jonka tavoitteena on ensimmäiseksi varmistaa systeemitason strategianmukainen toiminta, toiminnan laatu ja suorituskyky. Kun strategian käytäntöönvientiä lähestytään tästä vinkkelistä, tulee organisaatiosta eri piirteineen ensiarvoinen käytäntöönviennin keino. Organisaatio on se kokonaisuus, jonka toiminnan lopputuloksena syntyvät niin tavoiteltu lisäarvo kuin muutkin tulokset.
Tämä ajattelutapa ei yllättäen ole kovinkaan tavanomainen: pitkän työurani aikana vain Nokialla organisaatio on ollut aktiivinen strateginen resurssi. Yritys oli toki tästäkin asiasta ääriesimerkki, sen organisaatio oli aikanaan koko ajan ja jatkuvasti muutoksessa. Pienemmätkin muutokset ovat usein riittäviä, jotta edellytykset strategian toteutumiselle ovat optimaaliset. Onnistuakseen on kuitenkin ymmärretävä, etteivät organisaatio, organisaatiorakenne ja hierarkia ole tässä yhteydessä synonyymeja.
Nykyinen työelämämme korostaa yksilöä, hänen motivaatiotaan, tavoitteitaan ja tarpeitaan. Kuuntelemmme herällä korvalla työntekijöitämme, reagoimme ainakin jollain tasolla heidän mielenmuutoksiinsa, ja pyrimme turvaamaan heidän tyytyväisyytensä. Haluamme tietenkin myös varmistua, että työntekijöillä on tarvittavat osaamiset tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki tämä on strategiankin kannalta tärkeää, mutta…
Strategiset tavoitteet saavutetaan kuitenkin aina ja vain organisaation yhteistoiminnan tuloksena, niin tuotannollisissa kuin tietointensiivisissäkin (asiantuntija)organisaatioissa. Ilman organisaatiotason tarkastelua yksilöiden panoksella ei välttämättä ole oikeita raameja tai oikeastaan ’paikkaakaan’. Tarvitaan kokonaisuus jotta yksilön panoksella on merkitys. Kolmas intohimoni onkin luontaista seurausta strategisesta ajattelusta: olen aina ollut kiinnostunut ymmärtämään ja kehittämään organisaatiotason eli systeemisen kokonaisuuden toimivuutta ja menestystä. Ensimmäinen tekeleeni tästä aiheesta oli gradu vuodelta ’kivi ja kuokka’. Tarkastelin työssä organisaation sisäistä synergiaa osana asiantuntijayrityksen strategista ja operatiivista johtamista.
Miten tämä kaikki sitten liittyy työympäristöihin? Monellakin tavalla ja tasolla. Yhdistän väitöstutkimuksessani edellä kuvatut kolme näkökulmaa ja kysyn, pitäisikö työympäristön palvella organisaatiota, ja jos niin miten. Strategia on yksi tutkimuksen olennaisista organisaatiotason näkökulmista, mutta sen lisäksi organisaatiota tullaan lähestymään muutamasta muustakin tulosuunnasta. Keskityn tutkimuksessani tietointensiivisiin organisaatioihin ja niiden fyysisiin työympäristöihin eli arkikielellä toimistohin.
Ensimmäisessä artikkelissa selvitetään, mitä tavoitteita haastatellut 25 tietointensiivistä organisaatiota ovat korostaneet tilaratkaisuissaan ja työympäristökehittämisessään, ja miltä kerrottu vaikuttaa strategian käytäntöönviennin teorioiden näkökulmasta tarkasteltuna. Haastatteluiden tulokset eivät sinänsä yllättäneet: tilakehittämisen keskeisiä tavoitteita ovat mm. henkilöstön hyvinvointi ja motivaatio, työnantajamielikuva ja kustannustehokkuus. Strategian ja sen käytäntöönviennin kannalta työympäristökehittämisestä paljastui kuitenkin heikkouksia, jotka saattavat olla organisaatioiden menestykselle kriittisiä. Tai positiivisesti ajateltuna, organisaatioille on tarjolla vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.
Ensimmäinen artikkeli sai varsin kannustavaa palautetta vertaisarvioitsijoilta, ja toivotaan että se herättää uteilaisuutta ja ajatuksia myös jatkossa. Vaikka artikkeli on itsenäinen tutkimuksensa, se on myös ensimmäinen palanen väitöstutkimustani, ja luo pohjaa tuleville casetutkimuksille. Ne lähtevät toivottavasti käyntiin ennen kesää, mutta minkä vuoden kesää on vielä arvuutus… Seuraava artikkeli on myös jo kirjoitusprosessissa. Tarkastelen siinä tiloja ja organisaatioita hieman teoreettisemmin, mutta käytännönkin kannalta olennaisesta näkökulmasta.
Jo tässä vaiheessa työtä voin todeta, että fyysiset tilat ovat paljon monimutkaisempi ja monitahoisempi asia kuin ehkä ymmärrämmekään tai meidän on annettu ymmärtää. Kun yhtälöön otetaan vielä mukaan systeemiajattelu ja strateginen taso, työympäristökehittäminen alkaa olla lähempänä johtamista kuin kiinteistöjä, tilasuunnittelua tai edes HR:ää / HRD:tä. Tavoitteeni on, että pystyn tutkimuksen pohjalta lopulta ottamaan myös tähän kantaa ainakin jollain tasolla.
Väitöskirjan kauaskantoisimpana motiivina on siis selvittää perin pohjin, miten tietointensiivisen organisaation kannattaisi suhtautua fyysisiin tiloihinsa ja miksi, ja miten tiloihin liittyvät asiat tulisi kytkeä organisaation strategiseen johtamiseen. Ei sen enempää, mutta ei vähempääkään. Mutta ohjaajani sanoja lainatakseni, ehkä kuitenkin vähän liikaa yhteen väikkäriin? Todennäköisesti.
Kirjoittaja on organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen konsultti, työympäristökehittäjä ja väitöskirjatutkija.