Kilpailu osaajista on kireää eikä laantumisen merkkejä ole näkyvissä tulevaisuudessakaan. Samalla kun kilpailu kiihtyy, on löydettävä keinoja houkutella parhaat osaajat töihin juuri meidän yritykseemme.
Työympäristöistä on tullut uusi keino kilpailussa osaavasta työvoimasta. Työympäristöllä rakennetaan konkreettisesti työntajanmielikuvaa, yrityksen imagoa ja kulttuuria. Toimistokonsepteilla halutaan viestiä nykyaikaisuutta, joustavuutta ja epämuodollisuutta.
Toimitilat eivät kuitenkaan ole kovin helppo tai edullinenkaan keino päästä ja varsinkaan pysyä osaajien iholla.
Kaksiteräinen miekka
Kilpailukeinona tilaratkaisut ovat kaksiteräinen miekka. Tiloilla voidaan luoda hyvin konkreettisesti ja kokemuksellisesti haluttuja mielikuvia ja tunnelmia, mutta samalla toimitilojen kehittäminen ja muuttaminen ovat kalliita investointeja ja työläitä toteuttaa.
Tänään ajan hengen mukaiset toimitilat voivat olla jo muutaman vuoden kuluttua tyyliltään vanhentuneet. Myös osaajien odotukset ja vaatimukset saattavat muuttua nopeastikin, ja toiveet vaihtelevat myös työntekijöiden elämänvaiheen ja muiden ulkoisten tekijöiden myötä.
Työympäristö = työ + ympäristö
Imagollisten, kulttuuristen ja teknisten ominaisuuksiensa lisäksi yrityksen toimitilat ovat siellä tehtävän työn toiminnallinen ympäristö. Ympäristöllä on tutkitusti vaikutusta ihmisten kykyyn ja mahdollisuuksiin toimia halutulla tavalla sekä saavuttaa hänelle asetettuja tavoitteita.
Olen alkanut pohtia, ovatko tuloksellisen työnteon vaatimukset jääneet työympäristösuunnittelussa alakynteen.
Esimerkiksi monitilatoimistojen vaikutusta työn tuottavuuteen ja tehokkuuteen on tutkittu. Työntekijä saattaa siirtyä päivän aikana työpisteeltään kymmeniä kertoja eri paikkaan kesken työnteon – vastatakseen vaikkapa puheluun tai käydäkseen lyhyen neuvonpidon kollegansa kanssa. Jokainen poistuminen työpisteeltä vaatii palatessa uudelleenorientoitumisen. Myös vieressä istuvat kollegat saattavat häiriintyä tarpeettomasta kulkemisesta.
Nykyisiä tilakonsepteja perustellaan myös sisäisellä verkottumisella ja satunnaisten kohtaamisten mahdollistamisella. Työkavereita on aina mukava tavata kahvinkeittimen äärellä, mutta satunnaisten kohtaamisten muita hyötyjä ei ole vielä oikein pysytty todentamaan. Kahvila- ja kokoontumistilat eivät usein ole myöskään kovin tehokkaita neliöitä.
Työnteon tuloksellisuuden asettaminen kehittämisen ensisijaiseksi tavoitteeksi muuttaisi todennäköisesti eniten toimistojen toiminnallisuutta eli tilajärjestystä ja kalustuksia. Se olisi ratkaisuna pätevä niin kauan kunnes yrityksen toiminta tai työnteko muuttuvat.
Tilojen sisustuksellisia ratkaisuja voitaisiin päivittää perusrakenteen rinnalla tarvittaessa useammin ja myös edullisemmin, eivätkä tehdyt uudistukset muuttaisi työnteon perusteita – ellei se olisi erityisesti tavoitteena.
Erinomaiset työnteon edellytykset kilpailutekijäksi?
Osaajat ovat paitsi kysyttyjä, he haluavat myös menestyä työssään ja edetä urallaan. Työn tulokset – näytöt – ovat tärkeä osa tätä yhtälöä.
Väitöskirjatyön myötä on herännyt kysymys, olisiko tulokselliseen työhön suunnitellusta työympäristöstä uudeksi kilpailueduksi osaajia houkuteltaessa.
Tilaan liittyvät, tuloksellisen työnteon edellytykset ovat sinänsä varsin yksinkertaiset: mahdollisuus keskittyä ja työskennellä keskeytyksettä, tarvittavat työvälineet käden ulottuvilla tai helposti saavutettavissa, mahdollisuus muovata työpistettään ‘omannäköiseksi’ sekä hyvä fyysinen ja psyykkinen ergonomia.
Mielestäni nämä työympäristön piirteet voisivat olla seuraava työympäristökehittämisen trendi, jolla yrityksen voisivat erottautua osaajista kilpailtaessa ja luoda samalla itselleen taloudellisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti kestävän toimiston.
Kirjoittaja on organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen konsultti, työympäristökehittäjä ja väitöskirjatutkija.